Mitä ajattelin tänään (yhteiskunnasta)
Vanhemmat ovat perinteisesti toivoneet lapsensa valmistuvan jostakin arvostetusta laitoksesta, kuten kauppakorkeakoulusta, lääketieteellisestä tai oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Kuitenkin kaikkien noiden alojen toiminta on enemmän tai vähemmän kyseenalaista nykyisin. Tuskin lähelläkään sitä, mitä vanhemmat joskus aikanaan ajattelivat lapsensa tulevaisuutta kuvitellessaan.
En ole menestynyt elämässäni yhteiskunnan ansiosta, pikemminkin yhteiskunnasta huolimatta. Joissain kouluissa olen käynyt kääntymässä, mutta paljonkaan todella hyödyllistä en ole niissä oppinut. Koulussa opiskellaan “elämää varten”, ilman mitään oikeaa tarkoitusta. Henkisen kasvun ja menestyksen yhteiskunta sivuuttaa lähes täysin, mutta tarjoaa lähes väkisin keskiaikaista uskontoa. Materiaalisellakin puolella yhteiskunta tekee kaikkensa, että kaikille ei varmasti ole riittävästi.
Melkein kaikki yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy ulkoisiin asioihin, millä taas oletettavasti pidetään sopivasti etäisyyttä vaikeisiin asioihin. Esimerkiksi vanhustenhoiden tai julkisen terveydenhoidon surkeasta tilasta jos jotain puhutaan, otetaan välittömästi esiin resurssit, raha, kustannukset yhteiskunnalle ja sen vaatiman talouskasvun tarve. Toki on olemassa vapaaehtoistöitä tekeviä sankareita, mutta kovin vähän, erityisesti koska sosiaalinen kannustin puuttuu liian pieniksi hajonneissa perheyksiköissä. Muiden yhteiskunnallinen vastuu päättyy verojen maksuun, jos nyt edes niitä viitsii maksaa.
